Viitakkomeininkii

Fiksailin tänään vanhaa vesivärilänttien pohjalta syntynyttä kuvaa. Se oli olevinaan valmis, mutta oli koko ajan huutanut oikeaan reunaan hahmoa. Luulin, että strutsia, mutta joku lohiffikäärme siitä tuli. Nyt koko kuva näyttää enemmän särmältä. Pitäiskö kaikelle suoda toinen kierros? 🤔

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uneton

Kuva
Unettomuus. Se on kumma juttu. Sudentunnit aamuyöllä, kun ajatukset laukkaa eikä järki ehdi väliin. Hyvästä unesta ei muista useinkaan olla kiitollinen, ennen kuin unettoman yön riivausten jälkeen. Unettomana yönä voisi oma unisaurus lohduttaa, semmoinen vähän pörröinen ja riittävän iso, jotta voisi kiertää kädet sen ympärille ja upottaa kasvot kaulaturkkiin.
Lue lisää

Silly Things - kummaa grafiikkaa

Kuva
Olen suhteellisen kyvytön tekemään "vakavaa taidetta". En löydä mieltä tai riittävää merkitystä sovinnaisista asetelmista. Mielenkiintoisempana koen tietyn sattumanvaraisuuden ja löytöretket muotoihin "joita ei ole". Hahmoni perustuvat akvarelliläiskähdyksiin tai mihin tahansa läntteihin, joita ympäristöstäni löydän. Menetelmä on perua lapsuuden sadepäivien leikistä, jossa etsimme kerrostalon hilekuvioiduista rappusista tunnistettavia muotoja. Otukset eivät ole kuitenkaan täysin outoja, en ole vapaa inhimillisestä taipumuksesta etsiä tuttuja piirteitä tai selitysmalleja näkemästäni. Mutta tapani toteuttaa luovuutta tarjoaa kuitenkin kurkistusreiän maailmoihin, joita en osaisi täysin omasta päästäni kuvitella. Ja tähän sitten se naseva lopetuslause... No vaikka Hesarin hupsussa mainoksessa näkemäni fraasi "Hyvä maku on vain luovuuden este". :D Eiku... Jos yksikin kuvani tuottaa iloa yhdellekin olennolle, niin tarkoitus on täytetty.
Lue lisää

Metamorfoosi

Kuva
Kummaa grafiikkaa voi syntyä vaikka näin: Ensin on läiskitty mielivaltaisesti akvarelleillä roiskeita paperille. Sitten on tullut puuväreillä "täydennettyä" hahmoja, sen mukaan, mitä mielikuvitus niissä sillä hetkellä hahmottaa. Sittenpä sitä on jo soviteltu hahmoa laatan kokoon luonnoksena. Sitten on ehkä testattu mustalla painovärillä työtä ensin, kunes on löytynyt väri, joka sopii fiilikseen. Ja kas, sinne se sitten on pötkähtänyt kuparilaatan välityksellä paperille peilikuvana. Suosittelen näitä tutkimusmatkoja muillekin. Yllättävän hauskaa! Vähän niin kuin kuvallinen sudoku. Joskus jostain pläntistä aukeaa heti jokin mielikuva, joskus myöhemmin tai joskus samasta jopa useampi erilainen eri kanteilta katsottuna.
Lue lisää