Silly Things

      Tämä blogi on uinunut hiljaiseloa jokusen vuoden. Nyt päivitän sitä vanhalla kuvalla: Akvarellissa negatiivina teksti confusion, punaoranssit väriläiskät muodostavat tekstille epämuotoisen kehyksen. C-kirjaimen alakaarella istuu kyyhöttävä ihmishahmo. Hämmentyneenä.  Akvarelliläiskistä mielikuvitus löytäisi kyllä muitakin hahmoja, mutta tämä työ on tuntunut aikoinaan valmiilta tällaisenään. 

Roiskahdusten lumoon kun kerran pääsin, niin sitten niitä alkoi syntyä. Aluksi täydentelin kuvat suoraan akvarellilänttien pääle. Sieltä ne sitten hiljalleen ajautuivat grafiikkaan. Tämä roiskahdus tuli hyödynnettyä hahmoina lähes 100 prosenttisesti ja yhtä lukuun ottamatta kaikki hahmot elävät jossakin grafiikan vedoksissa. Katsotaan löytääkö tuo luppakorvakin vielä joskus tiensä uusiin kuviin. Silly Things -kuvatuksia voi käydä livenä kurkkimassa nykyään Kuusankosken taideruukilla, siipiosassa sijaitsee maan mainio sisustukauppa White Capricorn, jossa noita kuvan heebojakin voi tavata :) https://www.facebook.com/designmediacapricorn/   http://kartta.kouvola.fi/ims/?layers=Opaskartta&cp=6754772,27481065&z=1&title=Taideruukki

Ensimmäinen "länttityö" taisi syntyä turhautumisen hetkestä Kouvolan kansalaisopiston maalauspajassa. Kun ei vaan tuntunut syntyvän mitään onnistunutta tai mielekästä. Oma kädenjälki oli ennalta-arvattavaa, jäykkää ja tylsää. Turhautuminen roiskahti brutaaleina akvarelliläiskinä paperille... Ensimmäisenä bongasin roiskeista hovipojan näköisen hahmon kauluksineen. Piirsin hahmon "valmiiksi". Sitten niitä löytyi lisää ja lopulta lähes täytin paperin hahmoilla. Lisäsin jyrkkyyttä kuvaan tussilla tai mustalla akvarellilla, kuka sitä enää muistaa? Kuvan tunnelma on oudon paheellinen tai ainakin pikkutuhma. Sittemmin värit vaihtuivat vähemmän dramaattisiin ja hahmoista tuli enemmän tarunomaisia.  Tunnelma vaihtui kevyemmäksi ja iloisemmaksi. Ja kieltämättä viihdyn niissä kuvissa ja tunnelmissa paremmin.

Kummaa grafiikkaa voi syntyä vaikka näin: Ensin on läiskitty mielivaltaisesti akvarelleillä roiskeita paperille. Sitten on tullut puuväreillä "täydennettyä" hahmoja, sen mukaan, mitä mielikuvitus niissä sillä hetkellä hahmottaa. Sittenpä sitä on jo soviteltu hahmoa laatan kokoon luonnoksena. Sitten on ehkä testattu mustalla painovärillä työtä ensin, kunes on löytynyt väri, joka sopii fiilikseen. Ja kas, sinne se sitten on pötkähtänyt kuparilaatan välityksellä paperille peilikuvana. Suosittelen näitä tutkimusmatkoja muillekin. Yllättävän hauskaa! Vähän niin kuin kuvallinen sudoku. Joskus jostain pläntistä aukeaa heti jokin mielikuva, joskus myöhemmin tai joskus samasta jopa useampi erilainen eri kanteilta katsottuna.

Unettomuus. Se on kumma juttu. Sudentunnit aamuyöllä, kun ajatukset laukkaa eikä järki ehdi väliin. Hyvästä unesta ei muista useinkaan olla kiitollinen, ennen kuin unettoman yön riivausten jälkeen. Unettomana yönä voisi oma unisaurus lohduttaa, semmoinen vähän pörröinen ja riittävän iso, jotta voisi kiertää kädet sen ympärille ja upottaa kasvot kaulaturkkiin.

Olen suhteellisen kyvytön tekemään "vakavaa taidetta". En löydä mieltä tai riittävää merkitystä sovinnaisista asetelmista. Mielenkiintoisempana koen tietyn sattumanvaraisuuden ja löytöretket muotoihin "joita ei ole". Hahmoni perustuvat akvarelliläiskähdyksiin tai mihin tahansa läntteihin, joita ympäristöstäni löydän. Menetelmä on perua lapsuuden sadepäivien leikistä, jossa etsimme kerrostalon hilekuvioiduista rappusista tunnistettavia muotoja. Otukset eivät ole kuitenkaan täysin outoja, en ole vapaa inhimillisestä taipumuksesta etsiä tuttuja piirteitä tai selitysmalleja näkemästäni. Mutta tapani toteuttaa luovuutta tarjoaa kuitenkin kurkistusreiän maailmoihin, joita en osaisi täysin omasta päästäni kuvitella. Ja tähän sitten se naseva lopetuslause... No vaikka Hesarin hupsussa mainoksessa näkemäni fraasi "Hyvä maku on vain luovuuden este". :D Eiku... Jos yksikin kuvani tuottaa iloa yhdellekin olennolle, niin tarkoitus on täytetty.